Varusteet: 450 km vaellus Lapin erämaissa

Varusteet pitkälle Lapin vaellukselle

Patikoin touko-kesäkuussa 2021 noin 450 kilometriä Lapin erämaissa. Halusin ottaa kevyet varusteet vaellukselle, jotta pitkän matkan kulkeminen olisi mukavaa. Varustukseni olikin kohtalaisen kevyt peruspainon ollessa 5,5 kg. Tarkka varustelista painoineen löytyy Lighterpackista. Käyn tässä tarkemmin läpi joitakin olennaisia vaellusvarusteita.

Varustukseni ei ole vielä varsinaisesti ultrakevyttä (vaikka kevyttä onkin), sillä en ole vielä viitsinyt korvata joitakin perinteisemmän retkeilykauteni varusteita kevyemmillä. Vaihtamalla repun, majoitteen, kuivapussin ja kattilan kevyempiin sekä jättämällä GPS-laitteen kotiin päästäisiin alle 4,6 kilon peruspainoon, jota kehtaisi jo kutsua ultrakevyeksi. Mukavuustaso säilyisi kuitenkin samana.

Majoite

3F UL Gear Lanshan 1 Pro on kiinalainen edullinen yksikkerroksinen vaellussauvan varaan pystytettävä yhden hengen kevytteltta, joka on käytännössä kopio tunnetummasta yhdysvaltalaisen ultralight-valmistajan Six Moon Designsin Lunar Solosta. Painoa teltalla on 820 grammaa (teltta, narut, säilytyspussi, kiilat ja kiilapussi) ja hinta noin 120 €. Mukana tulleet kiilat korvasin kahdeksalla MSR Mini Groundhog-kiilalla (10 g kappale). Teltan saa pystyyn minimissään kuudella kiilalla, mutta teltasta saa tuulenkestävämmän ja sisätiloja laajennettua kolmella lisäkiilalla.

Olen ollut tyytyväinen teltan laatuun hintaansa nähden. Tällä reissulla oli poikkeuksellisen hyvä sää, joten en päässyt testaaman telttaa esimerkiksi kovassa tuulessa. Youtubesta löytyy kuitenkin videoita, jossa teltta pysyy pystyssä Skotlannin avomaaston kovissa tuulissa, joten en ole tästä erityisen huolissani. Vedenpitävyys tuli todettua muutamana yönä. Teltan saumat tulee tiivistää itse silikonilla, kuten useimmat muutkin silnylonista valmistetut ultrakevyet teltat.

Lanshan 1 Pro on helppo ja nopea pystyttää vaellussauvan varaan. Pystytys hoituu muutamassa minuuttissa. Teltta on kohtalaisen tilava yhden hengen teltaksi ja siinä mahtuu keskimitattainen mies istumaan. Säädin keskisalkona toimivan vaellussauvan korkeuden 125 senttimetriin. Makuupussi ei myöskään osu nukkuessa teltan seiniin. Kaikki kantamani varusteet mahtuivat teltan sisään, joskin usein jätin tyhjän repun teltan absidiin.

Teltan huonoja puolia ovat kosteuden tiivistyminen teltan sisäpintaan, kuten käy muissakin yksikerrosteltoissa. Kannoin mukanani pientä rätinpalaa, jolla pyyhin aamuisin kosteuden pois, mikäli sitä oli yön aikana ilmaantunut. Kosteuden määrä riippuu kovasti säätilasta, leiripaikan valinnasta ja ilmastoinnista. Jos ilma pääsee vaihtumaan teltan sisällä, sää ei ole kostea ja leiripaikka on valittu hyvin siten, ettei se ole esimerkiksi ihan järven rannalla, ei kosteus tiivisty teltan seiniin. On tietysti selvää, että kaksikerrosteltta on huolettomampi kosteuden suhteen, mutta kaksikerrosteltat ovat painavampia.

Hankin halpisteltan kokeilumielessä aikana, jolloin en vielä retkeillyt itsekseni juurikaan. Jos nyt hankkisin teltan, ostaisin todennäköisesti DCF-kankaisen Zpacks Duplexin, joka on selvästi kalliimpi, mutta tilavampi ja kevyempi.

Nukkuminen

Ostin tälle reissulle Cumulus Quilt 450-retkipeiton hydrofobisella untuvalla (710 g) kaverini hankinnasta inspiroituneena. Se korvasi saman brändin Lite Line 400-makuupussin, joka on hieman liian kylmä Suomen kevääseen ja syksyyn. Olenkin palellut kyseisen makuupussin kanssa monena yönä. Reissussa yksi kamalimpia asioita on se, jos ei pysty nukkumaan liian kylmän nukkumisvarustuksen takia. Retkipeitossa houkutteli se, että siinä untuva keskittyy vain nukkujan päälle ja sivuille. Makuupussissa untuvaa on nukkujan alla litistyneenä, jolloin se ei lämmitä ja on vain turhaa painoa. Peitto olikin erinomaisen lämmin, enkä palellut kertaakaan. Joinain öinä se oli turhankin lämmin ja pidin sitä auki levitettynä. Käytin peiton kanssa aina sukkia, pitkiä kalsareita ja fleeceä lähinnä suojatakseni sitä omalta saastaisuudeltani. Untuvapeiton peseminen on sellainen homma mihin ei mielellään ryhdy. Kylmimpinä öinä käytin myös merinotuubihuivia pipona sekä taukotakkia, jonka huppu korvaa hyvin makuupussin hupun. Pidin myös siitä, että peiton kanssa nukkumisasennon vaihtaminen öisin oli helpompaa. Aionkin laittaa vanhan makuupussin myyntiin, eikä makuupusseihin ole enää paluuta sulan maan aikaan.

Makuualustana oli hyvin eristävä Therm-a-Rest NeoAir XTherm. Aiemmin minulla oli käytössä Exped Synmat Hyperlite, joka on selvästi kevyempi, mutta auttamatta liian kylmä minulle syksyisin ja keväisin. Kun siitä irtosivat kammioiden liimaukset (tyyppivika vanhemmissa malleissa) sain takuussa uuden tilalle, myin sen ja vaihdoin Therm-A-Restiin. Alustan paino-eristävyyssuhde on markkinoiden paras ja kannan mielelläni hieman painavampaa (430 g) alustaa mukanani, jos se takaa hyvät unet.

Retkityynynä oli Nemo Fillo Elite. Tyyny on ihan ok. Siinä on erikseen pestävä päällinen, jonka pesinkin reissussa kerran. Kevyempiäkin tyynyjä on ja sellainen olisi varmasti ihan riittävä. Retkityyny on sellainen pieni luksus, jota ilman en reissuun lähde, koska se takaa paremmat unet maastossa. Jotkut käyttävät ylimääräisiä vaatteita tyynynään, mutta minulla ei ylimääräisiä vaatteita ollut mukana.

Reppu

Reppuna minulla oli vanha Haglöfs Krios 40. Reppu ei varsinaisesti ole ultrakevyt, mutta olen poistanut siitä kaiken mielestäni ylimääräisen ja saanut painon näin 1050 grammaan. Reppu on ollut minulla vuodesta 2014 ja palvellut monessa seikkailussa, joten sille on kertynyt jo vähän tunnearvoa.

Repun koko (noin 45 litraa sivutaskuineen) on riittävä. Siihen mahtuu minun käytössäni ainakin 7 päivän ruoat. Ylipakkaaminen on helppoa, koska repussa on kansi, jonka alle tavaraa saa sullottua, jolloin kiristysnarua ei tarvitse vetää tiukaksi. Kansi on kuitenkin mielestäni turhaa painoa repussa, jos reppu vain on riittävän tilava. Jätänkin kannen kotiin kun lähden lyhyemmille reissuille. Kaipaisin reppuun tilavaa venyvää etutaskua ja isoja sivutaskuja, jotka olisivat kevyempi ratkaisu ylipakkaamiseen.

Repussa on kevyehkö alumiininen tukiranka ja lantiovyö, joilla painoa saa siirrettyä pois hartioilta, joten kantaminen on mukavaa. Load lifterit ovat myös kätevät. Säädettävä selän pituus on turha ominaisuus, joka tuo vain painoa. Parempi olisi ostaa kerralla sopivan kokoinen rinkka ilman säätövaraa.

Krios ei enää ole Haglöfsin valikoimissa. Vaihdan repun jossain vaiheessa kevyempään malliin, kunhan löydän sopivan korvaajan. Yksi varteenotettava vaihtoehto on kustomoitava Atom Packsin Atom+ (n. 600-700 g).

Repun sisällä oli 42-litrainen Exped Schnozzel Pumpbag UL M (60 g) suojaamassa retkipeittoa ja vaatteita kastumiselta. Tämän voisi korvata kevyemmällä pack linerilla, mutta nykyinenkin ratkaisu on ollut ihan toimiva. Yleisesti käytetty erillinen rinkan sadesuojus on mielestäni vain turhaa painoa. Ne eivät yleensä ole kovin hyvin vedenpitäviä, jolloin rinkan sisältö pitää suojata vedeltä kuitenkin kuivapussilla.

Keittiö

Ruokailuvälineet painoivat yhteensä 284 grammaa (kaasukeitin, kattila, lusikka, muki, vesipussi, pesusieni, sytkäri). Pyrin minimoimaan keittämisen määrän ja vain päivällinen oli lämmin ruoka. Haluan muutenkin minimoida ruokien kanssa säätämisen pitemmällä reissulla ja suosin ruokia, joita ei tarvitse juurikaan valmistaa ja jotka eivät aiheuta tiskaamista.

Pieni Soto Amicus-kaasukeitin (70 g) oli toimiva ja riittävä veden keittämiseen. Kevyempi vaihtoehto olisi kevytretkeilijöiden keskuudessa suosittu kiinalainen BRS-3000T (26 g), mutta en ole sellaista hankkinut laatuongelmien ja myynnissä olevien feikkikopioiden takia. En harrastellut ruokien keittelyä, vaan keitin pelkän veden ja laitoin pastat likoamaan kuumaan veteen. En ole kokenut erillisen tuulisuojan mukana kantamista tarpeelliseksi, koska tuulisuojan voi usein rakentaa vaikka rinkasta ja kivistä paikan päällä.

Kattila oli titaaninen Toaks 1300 ml (132 g). Se on turhan suuri yhdelle henkilölle, mutta en ole vielä hankkinut pienempää kattilaa. 900 millilitran kattila olisi riittävä. Titaanikattilan ainut huono puoli korkean hinnan lisäksi on huono lämmönjohtavuus, joka aiheuttaa herkästi ruoan palamisen pohjaan, mutta pelkän veden keittelyssä tällä ei ole merkitystä. Kattilan tiskaamiseen oli mukana pieni tiskisienen pala ja hieman biahajoavaa pesunestettä, jota käytin myös välillä itseni pesemiseen.

Titaanikattila viihtyy tulilla.

Minulla ei ollut mukana varsinaista juomapulloa lainkaan. Join muovikuksalla suoraan vesistöistä. Mielestäni tämä oli toimiva strategia. Vettä on Lapissa kaikkialla, eikä sitä tarvitse kantaa kävellessä mukana. Leiriin kannettavaa vettä varten minulla oli mukana vesipussi, jota käytinkin muutamia kertoja.

Kaasua oli mukana 100 gramman patruuna. Tämäkin oli liian suuri maksimissaan viikon pätkille, koska matkan varrella oli autiotupia, joissa on kaasuliesi. Lisäksi voi hyödyntää nuotiota, jos iltaisin jaksaa väsäillä tulet. Pienempiä kaasupatruunoita ei valitettavasti ole myynnissä. Kevyempi vaihtoehto voisi olla alkoholikeitin ja pieni määrä alkoholia muovipullossa.

Vaatteet

Mukanani oli päälläni olevat vaatteet ja erillinen kuiva nukkumisvaatekerta, sekä lisäksi sadevaatteet ja taukotakki. Pyrin minimoimaan vaatekappaleiden määrän ja painon, joten vaihtovaatteita ei ollut. Mielestäni vaihtovaatteet ovatkin turhia etenkin pitemmällä reissulla, sillä nekin likaantuvat ennen pitkää ja ovat vain turhaa painoa repussa. Vaatetus toimi erinomaisesti, enkä poistaisi listasta mitään. Kuorihanskoja olisin saattanut kaivata, mikäli olisi satanut koko ajan. Reissun aikana paistoi aurinko pitkiä aikoja kirkkaalta taivaalta, joten hupullinen ohut aurinkopaita olisi ollut hyödyllinen. Nyt päätyin tunkemaan tuubihuivin lippiksen alle niskan ja kasvojen suojaksi, jotta en palanut eikä tarvinnut läträtä aurinkorasvan kanssa.

Kuoritakki Gore Wear R7 Gore-Tex Shakedry Trail Hooded Jacket toimi hyvin, joskin käytin sitä vain parina sateisena päivänä. Enimmäkseenhän kuoritakki kulkeekin repussa, joten sen on hyvä olla kevyt. Mukavaa tässä takissa onkin sen kevyt 180 gramman paino. Shakedry-materiaali on nimensä veroinen; takki ei vety, sitä ei tarvitse DWR-käsitellä ja sen voi vain ravistaa kuivaksi. Toisin kuin perinteisissä kuoritakeissa, Shakedry-takeissa ei ole erillistä suojaavaa ulointa kerrosta, joten kestävyys erityisesti repun olkainten kohdalla voi tulla haasteeksi pitkän ajan kuluessa. Näin lyhyen testin perusteella on kuitenkaan vielä vaikea sanoa kestävyydestä mitään. Valmistaja lupaa, että takki kestää käyttöä repun kanssa. Takki on kallis, mutta ostin sen alennusmyynnistä.

Kuoriousut olivat vanhat Haglöfs Critus Pant-housut (160 g). Ne ovat kestävät ja vedenpitävät, mutta eivät kevyimmästä päästä, eivätkä pakkaudu kovin pieneen tilaan. Kevyemmin selviäisi sadehameella (esim. ULA Equipment Rain Kilt), mutta pidän siitä, että housuja voi käyttää ylimääräisenä lämpimänä vaatekertana tai taukopäivänä kylillä kun muut vaatteet ovat pesussa.

Tuulitakkina oli Patagonia Houdini. En käytä kävellessä kuoritakkia, koska ne eivät lupauksista huolimatta hengitä oikeastaan ollenkaan. Tuulitakki sen sijaan hengittää huomattavasti paremmin ja se olikin kävellessä päälläni todella usein. Takki ei ole kaikista ultrakevyin (100g) mutta se on hyvä kompromissi keveyden ja kestävyyden välillä. Kävelin se päällä usein sankassa ryteikössä, eivätkä terävät oksat tehneet takkiin mitään jälkiä. Mielestäni tuulitakissa kannattaa ehdottomasti olla huppu, sillä se suojaa päätä auringolta ja tuulelta.

Patagonia Micro Puff-toppatakki toimi erinomaisesti. Halusin kenokuituisen taukotakin, koska untuvatakin kanssa pitää varoa untuvan kastumista. Keinokuitutakki lämmittää kosteanakin. Käytin takkia nukkuessani muutamana yönä ja yksikerrosteltan kosteuden tiivistymisen kanssa oli mukavaa, että kastumisesta ei tarvinnut huolehtia. Lisäksi takki voi kastua sateessa ja aamulla ilman lämmetessä nukkujalle saattaa tulla hiki. Keinokuitu ei pakkaudu yhtä pieneen tilaan kuin untuva, mutta tämän takin PlumaFill-eriste pakkautuu varsin hyvin. Ainut miinuspuoli takissa on keveyden (264 g) saavuttamiseksi käytetty ohut 10 denierin ulkokangas, johon voi tulla reikiä. Takin kanssa ei kannatakaan harjoittaa ryteikössä rymyämistä, vaan sitä käytetään vain tauoilla istuskellessa.

Otin tällä kertaa mukaan välikerrokseksi vain ohuen vohvelifleecen. Montane Allez Micro Hoodie (171 g) oli enimmäkseen varattu nukkumiseen, mutta käytin sitä myös joitakin kertoja kävellessä välikerroksena aluspaidan ja tuulitakin kanssa. Pidin hupullisesta fleecestä etenkin nukkuessa ja kävellessä kylmempinä tuulisina päivinä huppu korvasi pipon. Jos ohutta vohvelikuvioista fleeceä käyttää ilan takkia, se ei ole kovin lämmin, sillä tuuli pääsee siitä läpi. Yhdistettynä tuulitakkiin se on kuitenkin varsin lämmin, sillä vohvelikuvio vangitsee tehokkaasti eristävää ilmaa sisäänsä. Kun kävellessä tulee liian lämmin, voi vain raottaa takin vetoketjua, jolloin lämpöä saa poistettua tehokkaasti. En aio enää kantaa mukana paksua fleeceä, vaan lämmin ja fleeceä kevyempi taukotakki yhdistettynä ohueen vohvelifleeceen on riittävä.

Inov-8 Roclite 280-polkujuoksukengät (310 g per kenkä koossa 44 ) eivät olleet päälläni ensimmäistä kertaa ja tällä reissulla niihin alkoikin muodostua jo kulumista. Päällinen on verkkokangasta ja se alkoi repeillä. Myös kärjen ja sivujen kumiosat alkoivat repsottaa. Mikään polkujuoksukenkä ei toki kestä ikuisesti, mutta toivoisin hieman parempaa kestoa. Kengät eivät myöskään kuivu tai tyhjenny vedestä kovin nopeasti. Kalvottomat kengät ovat märät suurimman osan ajasta kahlauksista, soista ja sateesta johtuen, joten kuivuminen ja vedestä tyhjentyminen on hyödyllinen ominaisuus. Vaikka kengät ajoivatkin asiansa, en varmaankaan ostaisi näitä kenkiä uudelleen. Seuraavissa kengissä painotan erityisesti nopeaa kuivumista.

Kengät ottavat osumaa pitemmällä reissulla.

Kenkien ohella sukat ovat vaelluksen tärkeimpiä varusteita, etenkin kun kuljetaan pitkiä matkoja märillä jaloilla. Sukkamestarit Merino Outdoor-sukat olivat ihan kelpo sukat. Nämä olivat aikoinaan melko satunnainen valinta retkeilykaupan hyllystä, enkä siis suosittele juuri näitä sukkia. Melkein mikä tahansa ohut merinovilla-keinokuitusekoitesukka toiminee. Nämä sukat ovat kuitenkin kestäneet jo ainakin 700 kilometriä kävelyä. Matkalla jalkoihini tuli rakkoja, joten seuraavalla reissulla aion kokeilla ohuita Injinji Run Lightweight Mini-Crew-varvassukkia, koska ne poistavat hankauksen varpaiden välistä, johon rakkoja helposti muodostuu. Aion myös kokeilla tuplasukkastrategiaa, eli laitan varvassukkien päälle toisen ohuen merinosekoitesukan. Näiden lisäksi vielä huolellinen ennakoiva teippaus (Leukotape P) toivottavasti estää rakkojen muodostumisen.

Outdoor Research Ferrosi Pants-softshellhousut olivat erinomaiset. Kangas on ohutta ja kuivuu nopeasti, joskin tästä johtuen housut eivät ole kovin lämpimät. Kova tuuli pääsee niistä läpi, joten alkumatkasta käytin alla pitkiä kalsareita. Yleensä hengittävyyttä ja tuulenkestävyyttä ei kuitenkaan voi saada samassa paketissa ja mielestäni housut olivat hyvä valinta etenkin tällaiselle reissulle, jossa lämpötila vaihteli nollakelistä helteisiin. Lämpöä saa aina lisää kerroksia lisäämällä, mutta liian lämpimälle vaatteelle ei oikein voi mitään. Housut ovat miellyttävää joustavaa ja kestävän tuntuista materiaalia. Lahkeet saa nostettua ylös kuumina päivinä kätevien kiristysnauhojen avulla. Oikeastaan kaipaisin housuihin vain isompaa reisitaskua, johon saisi helpommin mahtumaan kartan.

Kokeilin matkalla myös NRS HydroSkin 0.5 Wetsocks-neopreenisukkia, mutta lähetin ne kotiin Saariselältä, koska koin ne turhiksi. Neopreenisukat lämmittävät kyllä jalkaa, olematta kuitenkaan hengittämättömät muovipussit kuten vedenkestävät sukat (esim. Bridgedale StormSock), mutta minulle tavallinen merinovillasukkakin riitti. Lisäksi kyseinen malli ei ole kovin hyvin istuva ainakaan minun jalkaani. Leikkauskohdat aiheuttavat hankausta etenkin varpaiden kohdalla, joka voi johtaa rakkoihin.

Muut varusteet

Mukanani oli ensimmäistä kertaa vaellussauvat. En ole aiemmin kokenut niitä tarpeellisiksi, mutta hankittuani vaellussauvojen varaan pystytettävän teltan, päätin kokeilla sauvoja. Tilasin Japanista kevyet 155 gramman hiilikuituiset Locus Gear CP3-vaellussauvat. Ne toimivat erinomaisesti. Säädettävä flick lock-mekanismi vaikuttaa kestävältä. Huomasin tarvitsevani sauvoja polveni kipeytymisen takia, koska niillä sain siirrettyä painoa pois kipeältä polvelta. Käytin sauvoja myös paljon tuomassa lisävauhtia ylämäkiin ja alamäissä jarrutteluun. Koen että vaellussauvojen käytöllä säästää polvia monelta iskulta etenkin alamäissä. Pidin myös siitä, että sauvoilla sai käsillekin tekemistä ja treeniä. Lappiin en enää lähde ilman sauvoja, mutta etelän tasamaastoisempiin kohteisiin tuskin otan niitä mukaan.

Garmin GPSMap 64st on hyvä GPS-paikannin ja tarpeellinen ensimmäiselle yksinvaellukselleni. Latasin siihen ilmaisen Suomen maastokartan ja autiotupien koordinaatit. Käytin litiumparistoja, jotka kestivät kolme viikkoa, vaikka unohdin laitteen päälle koko yöksi kaksi kertaa. Yhdet paristot voisivat siis kestää kuukauden optimaalisessa käytössä. Kevyempi laite olisi Garmin Etrex 32x, mutta suunnistuskokemuksen karttuessa uskon jättäväni GPS-laitteen kokonaan pois, koska se on turhan painava (260 g paristoineen). Sen voisi pitkälti korvata älypuhelimeen ladattavilla offline-maastokartoilla. Esimerkiksi Maastokartat-sovellus toimii loistavasti ja testailinkin sitä reissulla.

Puukko oli Opinel No. 7 Carbone-taittoveitsi (36 g). Mielestäni tämän kokoinen pieni veitsi on riittävä sytykkeiden vuolemiseen ja voiveitsenä ym. pieneen puuhasteluun. Halkoja sillä ei pilkota, mutta en ole kokenut sitä tarpeelliseksi. Helpommin ruostuvan hiiliteräksen sijaan parempi materiaali olisi ruostumaton teräs, mutta kyseinen versio sattui olemaan käytettynä myynnissä. Lisäksi minulla oli Victorinox Classic SD-taittoveitsi (26 g) siinä olevien saksien ja pinsettien takia.

Vedenpitävä istuinalusta on mielestäni ehdottoman kätevä vaelluksella, vaikka se oikestaan onkin ylimääräinen luksusvaruste. Poluttomassa erämaassa ei ole penkkejä tauoille ja maa on usein märkä ja kylmä, mutta tauolla repun sivutaskussa olevan istuinalustan voi nopeasti napata käyttöön. Käytän sitä myös nukkuessa lisäeristeenä makuualustan alla lantion kohdalla, sillä tästä kohdasta ilmatäytteinen makuualusta painuu eniten kasaan kohti kylmää maata. Istuinalustan olen leikannut vanhasta halvasta Kaira Extreme-makuualustasta ja se painaa vain 16 grammaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published.